Keskiviikko 9.8. Trail-ohjelmat

 Sää:

Lämpötila ylimmillään noin 21 astetta, alimmillaan n. 12 (yöllä).

Uv indeksi 6, korkein koko reissun aikana.

Aamulla heräsimme klo 6 erikoiseen yllätykseen. Äänekkäät lokit hyppivät mutaisilla räpylöillään telttojen päällä sekä valtasivat Savumme ja täten valvottivat koko leiriä. Heräsin itse omasta Priimus-teltastamme erikoisiin ääniin ja siihen, että vettä tippui teltan katosta pisaroina suoraan naamalleni. 40 km Punisher Hiken jälkeen päätin silti jatkaa puoliunisena nukkumista viralliseen herätykseen eli kahdeksaan asti. 

(Sara)

Aamiaiseksi oli suolaista leipää (kinkulla, juustolla, vegaanisilla leivänpäällisillä tai meetvurstilla) tai samaa leipää makeana versiona hollantilaisella Nutellan tyylisellä päällystyksellä ja suklaa/vaniljaströsseleillä. Kahvi, tee ja mehu kuuluivat tottakai myös aamupalaan. Sen lisäksi saimme vapaavalintaisesti ottaa hedelmää koko päivän ympäri.

(Molemmat)

Huomasin jalkojeni olevan täysin rakoilla: erityisesti jalkojeni keskimmäisissä varpaissa oli identtiset rakot ja oikean jalan kantapäässä oli suuri kivulias rakko. En ollut ainoa Punisherin käynyt, jolle oli tullut rakkoja kengistä.

Rakoista huolimatta päätin lähteä päivän ohjelmiin, joiden teemana oli ”Trail”. Ensimmäinen ohjelmista oli aamupäivän ”Run forest run”, johon kuului Flowpark-tyylinen kiipeilyrata puiden korkeuksissa sekä maassa oleva tiimityörata.

(Sara)

Osa raukeelaisista osallistui samaan ohjelmaan vasta iltapäivällä, minkä vuoksi 30 minuuttia ennen ohjelman sulkemisaikaa heitä meinattiin kieltää kokonaan suorittamasta kiipeilyrataa, ”koska he eivät ehdi enää”. Suomalainen sisu näkyi siinä, kun raukeelaiset taistelivat oikeuksistaan suorittaa rata ja myös suorittivat radan paljon nopeammin, kuin suurin osa muista ohjelmaan osallistuneista (hyvä Suomi!!).

Lounas jatkui hyvin hollatilaiseen tyyliin: Mukana oli samat leivät kuin aamiaisella, salaattia ja ”sieniwokkia” eli sipulia ja sieniä. Lounas ei ollut kovin ravitseva, minkä vuoksi moni tyytyikin Mokkien ja keskustan kioskin tarjoamiin antimiin.

Lounaan jälkeen alkoi Saran ryhmällä numero 3 ”Paramount Island”-niminen aktiviteetti, jossa pienen joen ympäröivän maapätkän keskelle oltiin rakennettu valtava puurakennelma.

Vastaavasti Annan ryhmä numero 2 suoritti samoja aktiviteetteja toisinpäin aamupäivällä ja iltapäivällä. Paramount Islandiin kuului valjaiden ja köysien avulla itsensä nostaminen korkeammalle, huojuvat monipuoliset kiipeilyseinät sekä suurin spektaakkeli eli Zipline. Meidän ryhmämme joutui odottamaan Ziplineen pääsyä tunnin, joten ryhmänohjaajan ehdottaman ”Lattia on laavaa” + hippaleikin sijasta päädyimme ottamaan aurinkoa ja juttelemaan elämän syvistä aiheista ja mietteistä tästä leiristä.

Ziplineen osallistuivat melkein kaikki ryhmäläiset. Sinne kiivettiin jyrkkien tikapuiden kautta täydessä jännityksessä. Korkealle ylös kiipeäminen tapahtui vain täydellä sisulla ja alas pääsi vain kiitämällä ohi menevän maiseman läpi. Kokemus oli todellakin kaiken jännityksen arvoinen.

(Molemmat)

Suihkusta tuli vain jääkylmää vettä, joten Alli, minä ja moni muu joutui kärsimään siitä.

Nyt on iltapalan aika (muroja, maitoa, vanukasta ja mukillinen maitoa, jota ei saa joka päivä täällä). Menemme käymään Allin kanssa ”Silent Discossa”, jossa discossa käyvät eivät kuuntele samaa musiikkia, vaan omia biisejä kuulokkeista. Liika sokerin määrä alkaa vaivaamaan jo monia täällä. Lopuksi vielä discon jälkeiset hammaspesut ja sitten nukkumaan. Tänään on ollut aurinkoinen ja nauruntäyteinen päivä. Silti huomaa jo pienen koti-ikävän tunteen ja leiriväsymyksen.

(Anna)

Hyvää yötä kotiväelle!

Ystävällisin terveisin Sara ja Anna ☺️